Jaahas.. Tässä sitä ollaan, blogia alottelemassa. Apua.

Suunnittelin oikeasti blogin aloittamista jo n. vuos takaperin, kun olin raskaana. Normaalisti kai raskaana olevat suunnittelee ajoissa kaiken ja ottavat rennosti. Noh, minä tein vähän eritavalla. Järkyttävän pahoinvoinnin ja oksentelun kera kävin 4 vkoa istumassa  8h/pvä kurssilla voidakseni perustaa yrityksen. Kurssi oli aikas kuormittava ja tietysti töiden ohella, kera raskauden tuoman väsymyksen. Voi sitä tuskaa, kun tupakointikin oli pitänyt lopettaa. Tupakanpoltto olikin helppo lopettaa raskauden myötä, mutta kyllä sain kurssin aikana tehdä töitä, etten ratkennut. Joten kun muut meni tauoilla sinne ihanalle syöpäkäärölle, minä jäin luokkaan syömään.

Kurssi ja koe kuitenkin läpäistiin, ilman tupakkaa, ja nyt sitä sitten yritetään. Kurssilla naurettiinkin porukassa, että se oli sitten se toisiks viimenen kurssi. Sen jälkeen tulee enää konkurssi. :D

Kurssi kun oli läpästy, niin elämä helpotti kun oli vain töissä käynti. Hah! Sitten alkoi se paperisota. Minä ravasin ympäriinsä mahan kanssa setvimässä asioita ja siihen päälle omat työt ja vielä sitten lisäks kuorma-autoilut.

Firmaan tulikin sitten oma kuorma-auto vihdoin ja viimein elokuussa, ja sillä sitten joutui huristelemaan välillä, maha pystyssä edelleen :) Hauskinta koko touhussa on, että tuo kettumainen koiruus oli tietysti aina mukana, ja herätti hilpeyttä ja ihmetystä, kun ponkas ihan itse kuorma-autoon ja kun autosta poistui, niin pää ulos ikkunasta ja tilanteen seurantaa. Myös joka kerta koira hiffas, että koska on kippiaika, ja unet jäi siihen kun neiti nousi penkille istumaan ja tarkkailemaan tilannetta, ettei vaan kävis mitään. :D

Loppuraskaudesta kuorma-autoilut alkoikin olemaan vain kyydissä olemista, välillä mielenvirkistykseks ratinkin takana, mutta vähemmän. Lokakuun loppupuolella olinkin erään päivän 5h apparina, varsin tapahtumarikkailla keikoilla. Se tais olla maha-asukille tarpeeks, koska kun kotiin pääsin klo 00.30, neiti päätti aloittaa maailmaan tulon klo 3:50.

Lokakuun loppupuolella siis syntyi syöksyen elämäni aarre, "Tipolainen". Tästä "Tipolaisesta" tulee varmasti paljon kerrottua tässä blogissa, hän kun on tietysti maailman ihanin lapsi!

Toinen, joka täällä arkea piristää, on tuo kettumainen koira, joka kyllä keksii kaikenmoista. On ketterä kuin mikä ja vielä fiksukin (ainakin halutessaan).

Jaahas, josko tässä olisi jotakin alkuinfoa, toivottavasti joku jaksoi lukea loppuun asti! ;) Ehkä ensi kerralla sitten paremmat esittäytymiset. Tässä kuitenkin vielä esimakua Tipolaisesta: